Taustaa

Luonnonsuojelijat ovat järkyttyneitä Kiinan päätöksestä kumota vuosikymmeniä kestänyt sarvikuonon sarvien ja tiikerin luiden käytön kielto perinteisessä lääketieteessä. Vuonna 1993 käyttöön otettu kielto nähtiin suurena voittona villieläinten suojelutoimille. Kiinan äskettäinen päätös on kuitenkin herättänyt pelkoa siitä, että se voisi johtaa salametsästyksen lisääntymiseen ja uhanalaisten lajien vaarantumisen pahenemiseen.

Perinteinen kiinalainen lääketiede ja sarvikuonon ja tiikerin osien kysyntä

Perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä (TCM) uskotaan, että sarvikuonon sarvilla ja tiikerin luilla on lääkinnällisiä ominaisuuksia, jotka voivat hoitaa erilaisia sairauksia, kuten syöpää, reumaa ja kihtiä. Tämä uskomus on kasvattanut näiden eläinten osien kysyntää, mikä on johtanut laajamittaiseen salametsästykseen ja laittomaan kauppaan.

Kiinan päätöksen kumoaminen

Maanantaina Kiinan valtioneuvosto ilmoitti, että sarvikuonon sarvien ja tiikerin luiden kielto kumotaan, mutta vain sertifioiduissa sairaaloissa ja lääkäreille. Osien on myös oltava peräisin vankeudessa kasvatetuilta eläimiltä, pois lukien eläintarhaeläimet.

Luonnonsuojelijoiden huolenaiheet

Luonnonsuojelijat ovat syvästi huolestuneita Kiinan päätöksen mahdollisista vaikutuksista. He väittävät, että laillinen kauppa sarvikuonon ja tiikerin osilla tarjoaisi peitettä salametsästetyille tuotteille, jolloin olisi vaikea erottaa laillisesti ja laittomasti hankittuja osia. Tämä voisi johtaa salametsästyksen lisääntymiseen ja uhanalaisten lajien vaarantumisen pahenemiseen.

Sarvikuono- ja tiikerikantojen tila

1900-luvun alussa Afrikassa ja Aasiassa arvioitiin olevan 500 000 sarvikuonoa. Nykyään niiden määrä on romahtanut noin 30 000:een salametsästyksen ja elinympäristön häviämisen vuoksi. Myös tiikerikannat ovat kärsineet aggressiivisesta metsästyksestä, mutta niiden määrä on alkanut toipua viime vuosina. Kuitenkin luonnossa uskotaan olevan edelleen alle 4000 tiikeriä.

Haasteet vankeudessa kasvatettujen ja villien osien erottamisessa

Yksi Kiinan uuden politiikan täytäntöönpanon suurimmista haasteista on vaikeus erottaa vankeudessa kasvatetuista eläimistä peräisin olevat sarvikuonon sarvet ja tiikerin luut villeistä eläimistä saaduista. Ilman DNA-testejä on mahdotonta määrittää osien alkuperää. Tämä luo porsaanreiän, jota salametsästäjät ja laittomat kauppiaat voivat käyttää hyväkseen.

Tiikerifarmien ja sarvikuonokarjatilojen rooli

Jotkut luonnonsuojelijat uskovat, että painostus Kiinan päätöksen kumoamiseksi tuli tiikerifarmien ja sarvikuonokarjatilojen omistajilta. Vuonna 2013 Kiinassa arvioitiin olevan vankeudessa “useita tuhansia tiikereitä”. Vankeudessa olevien tiikereiden ruokkiminen ja hoitaminen on kallista, ja näiden maatilojen omistajat ovat saattaneet lobbata hallitusta laillistamaan tiikerituotteiden kaupan.

Vaikutukset perinteiseen lääketieteeseen ja villieläinten suojeluun

Kiinan päätös kumota sarvikuonon sarvien ja tiikerin luiden kielto on järkyttänyt perinteisen lääketieteen yhteisöä. Kiinalaisten lääketieteellisten yhdistysten maailmanliitto, joka määrittää, mitä ainesosia voidaan käyttää TCM-tuotteissa, oli poistanut tiikerin luun ja sarvikuonon sarven hyväksyttyjen ainesosien luettelostaan vuoden 1993 kiellon jälkeen.

Luonnonsuojelijat pelkäävät, että Kiinan uusi politiikka lisää sarvikuonon sarvien ja tiikerin luiden kysyntää, mikä voi johtaa salametsästyksen lisääntymiseen ja näiden uhanalaisten lajien populaatioiden vähenemiseen. He vetoavat Kiinan hallitukseen harkitsemaan päätöstään uudelleen ja toteuttamaan tiukempia toimia sarvikuonojen ja tiikereiden suojelemiseksi.

Sarvikuonon sarvia pidetään hyvin arvokkaina perinteisessä lääketieteessä, erityisesti Aasiassa. Tämän kysynnän vuoksi salametsästys on lisääntynyt voimakkaasti, mikä on ajanut useita sarvikuonolajeja sukupuuton partaalle.

Arvo ja kysyntä

Sarvikuonon sarvet koostuvat keratiinista, samasta proteiinista, jota löytyy ihmisen hiuksista ja kynsistä. Sarvikuonon sarvia arvostetaan kuitenkin niiden oletettujen lääkinnällisten ominaisuuksien vuoksi, kuten syövän, krapulan ja muiden sairauksien hoidossa. Tämä kysyntä on nostanut sarvikuonon sarvien hinnan huikeisiin korkeuksiin, jotka ylittävät kullan hinnan.

Salametsästyskriisi

Sarvikuonojen laiton metsästys niiden sarvien vuoksi on saavuttanut hälyttävät mittasuhteet. Etelä-Afrikassa, jossa suurin osa sarvikuonoista elää, salametsästys on hävittänyt sarvikuonokantoja. Vuonna 2021 arviolta 800 sarvikuonoa tapettiin salametsästäjien toimesta, mikä on huomattava kasvu aiempiin vuosiin verrattuna.

Lännenmustasarvikuono julistettiin sukupuuttoon kuolleeksi vuonna 2011 laajan salametsästyksen vuoksi. Myös muut sarvikuonolajit, kuten valkosarvikuono ja mustasarvikuono, kohtaavat vakavia uhkia.

Perinteinen lääketiede ja sarvikuonon sarvet

Perinteiset lääketieteelliset käytännöt Aasiassa, erityisesti Vietnamissa ja Kiinassa, antavat sarvikuonon sarville lääkinnällisiä ominaisuuksia. Näitä väitteitä ei kuitenkaan tue mikään tieteellinen näyttö. Itse asiassa on osoitettu, että sarvikuonon sarven nauttimisella ei ole terveyshyötyjä ja se voi jopa olla haitallista.

Salametsästyksen seuraukset

Sarvikuonojen salametsästys koituu kohtalokkaaksi yksittäisten eläinten menetyksen lisäksi. Se häiritsee myös ekosysteemejä, koska sarvikuonot ovat avainasemassa biologisen monimuotoisuuden ja ravinnekiertojen ylläpitämisessä.

Suojelutoimet

Sarvikuonojen salametsästyksen torjumiseksi luonnonsuojelijat toteuttavat erilaisia strategioita:

• Sarvikuonon sarvien myrkyttäminen: Jotkut metsänhoitajat turvautuvat sarvikuonon sarvien myrkyttämiseen estääkseen salametsästäjiä käyttämästä niitä.
• Museovarkaudet: Myös sarvikuonon sarvien varkaudet ovat yleistyneet, ja rikolliset kohdistuvat museonäyttelyihin. Museoita kehotetaan parantamaan turvatoimia ja harkitsemaan sarvikuonon sarvinäyttelyiden poistamista tai korvaamista.
• Kansainvälinen yhteistyö: Kansainvälisen kaupan uhanalaisilla lajeilla -yleissopimus (CITES) on avainasemassa sääntelemässä sarvikuonon sarvien ja muiden uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa.

Eettiset vaikutukset

Sarvikuonon sarvien myrkytys herättää eettisiä huolenaiheita. Vaikka se voi estää salametsästystä, se herättää myös kysymyksiä eläinten hyvinvoinnista ja mahdollisesta vaarasta muille lajeille, jotka voivat syödä myrkytettyjä sarvia.

Sarvikuonon sarvien varkaudet museoista korostavat myös tarvetta lisätä turvallisuutta ja lisätä julkista tietoisuutta uhanalaisten lajien suojelun tärkeydestä.

Sarvikuonon suojelun tulevaisuus

Sarvikuonon suojelun tulevaisuus riippuu sarvikuonon sarvien kysynnän perimmäisten syiden ratkaisemisesta. Valistuskampanjat ja kansainvälinen yhteistyö ovat ratkaisevan tärkeitä kysynnän vähentämiseksi ja tietoisuuden lisäämiseksi salametsästyksen tuhoisista seurauksista.

Lopulta sarvikuonojen ja niiden sarvien suojeleminen vaatii monitahoisen lähestymistavan, joka sisältää lainvalvontaa, suojelutoimia ja sarvikuonon sarvien kysynnän taustalla olevien kulttuuristen uskomusten ratkaisemisen.